SRV | Mikä rakennusalalla on parasta?

Naiset ovat edelleen vähemmistö rakennusalalla. Kysyimme SRV:llä työskenteleviltä naisilta, miksi he valitsivat rakennusalan opinnot ja mikä alassa kiinnostaa.

Rakennusteollisuuden osaamistarveselvitys vuodelta 2021 paljastaa, että vuonna 2020 rakennusalan tutkinnon suorittaneista 11,5 % oli naisia. * Alalle suuntaavat naiset hakeutuvat yleensä korkeakouluopintoihin. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista naisten osuus on 18,5 % ja ylemmän korkeakoulun suorittaneista 26 %.

Satu Tammilehto, Salli Mäki ja Lotta Alajoki kertovat, millaista on työskennellä miesvaltaisella alalla ja mikä sai heidät tulemaan SRV:lle.

Satu Tammilehto luotsaa vaativaa pilvenpiirtäjähanketta

Satu Tammilehdon palo rakennusalaan juurtaa juurensa lapsuuteen, jolloin kiinteistöalan työt tulivat tutuiksi perheyrityksen mittakaavassa. Luonnontieteet ja matemaattiset aineet kiinnostivat Satua jo nuorena, joten lukion jälkeiset jatko-opinnot suuntautuivat maaperäkemiaan ja -fysiikkaan sekä rakentamiseen. Pian rakennetun ympäristön kehittäminen veti pidemmän korren, ja Teknillinen korkeakoulu tuntui oikealta paikalta tutkinnon suorittamiseen.

“Rakentamisessa minua kiehtoi suuresti projektien kehittäminen, hallinta ja johtaminen – sekä se, miten rakennushankkeilla on suuri vaikutus ympäristöönsä, kaupunkirakenteeseen ja jokaisen arkeen. Myöhemmin olen löytänyt itseni esimerkiksi logistiikan, tunneleiden ja tornien maailmasta”, Satu kertoo.

Usein naisista ja työelämästä puhuttaessa kysytään työnantajien suhtautumisesta perhe-elämään ja -vapaisiin. Satu on kokenut suhtautumisen perhe-elämään ja -vapaisiin olleen aina positiivista. Sadun mielestä fiksu työnantaja suhtautuu kannustavasti hyvän työntekijän erilaisiin elämäntilanteisiin. Lapsuudenperheen asenneympäristö on ollut tärkeä pohja.

”Vanhempani ovat aina kannustaneet tavoittelemaan omia kiinnostuksen kohteitani. Koen, että minulle tyttärenä varsinkin isän teot ja äidin kannustus ovat olleet tärkeitä. Siksi naiseus on minulle yksi normaali osa persoonaa”, Satu kertoo.

Satu on työskennellyt hankkeissa ja tiimeissä, joissa naisia on ollut huomattavasti vähemmän kuin miehiä. Hänellä on kuitenkin kokemusta myös hankkeista, joissa jakauma on ollut lähes 50-50.

”Sukupuolella ei ole väliä, vaan sillä, millainen osaaminen, asenne ja motivaatio sekä käytös ammattilaisella on.”

Entä mikä sai Sadun tulemaan SRV:lle?

“Olin jo pitkään seurannut SRV:n toimintaa ja hankkeita. Yrityksen toimintatapa, arvot ja kulttuuri erosivat kilpailijoista. Dynaaminen tapa toimia päättäväisesti kohti asiakkaan kanssa määriteltyjä yhteisiä tavoitteita tuntui omalta. Ja tietenkin ne hankkeet – SRV:llä oli aina uusia mielenkiintoisia ja vaativia kohteita työn alla. Pohdin, että tuollaisten isojen hankkeiden parissa työskentelee varmasti kovia ammattilaisia. Ja tämä pitää paikkansa. SRV:llä on myös koko esihenkilöketju yhtiön ylimpään johtoon saakka kunnossa. Se tuo selkänojaa tekemiseen.”

Nyt Satu luotsaa itsekin jättihanketta – Suomen ensimmäistä toimistopilvenpiirtäjää Horisonttia. Projektipäällikön roolissa Satu vastaa hankkeesta kokonaisvaltaisesti aina suunnittelusta valmistumiseen asti. Hän johtaa hankkeessa muun muassa suunnittelua, hankintaa, rakentamisen tuotantoa ja tulevien toimitilojen vuokrausta.

Satu keksii myös kehitettävää rakennusalalla.

”Meillä on tapahtunut alalla viime vuosina paljon kehitysaskelia, mutta jos vertaamme itseämme esimerkiksi pankki- tai telealaan, joissa toimialan suuri murros on jo tapahtunut, olemme toimintatavoiltamme vielä varsin perinteisiä. Oma missioni on alan modernisointi työn tehokkuuden parantamiseksi. Tärkeitä asioita ovat asiakaskeskeisyys yhteistyömalleineen, lean esivalmisteineen ja tahtituotantoineen sekä digitalisointi. Arjen johtamisessa korostuu tiimiläisten kannustaminen uuden oppimiseen. Tähän olen hankkinut lisäosaamista ammatillisen opettajan koulutuksesta”, Satu kertoo.

”Toinen asia on ammatillisen itsetunnon kehittäminen. Toteutamme kaupunkirakenteen muutosta isossa mittakaavassa ja teemme haastavia hankkeita vaativissa olosuhteissa. Meidän pitää olla rohkeasti ylpeitä tekemisistämme!”

Sopivan haastavat tehtävät inspiroivat Salli Mäkeä

Salli Mäki tutki lukioikäisenä opinto-opasta, mutta siinä vaiheessa suunta ei ollut vielä selvillä. Hän oli tehnyt remonttihommia isänsä kanssa ja myös matematiikka kiinnosti. Salli ajautui omien sanojensa mukaan ”vähän vahingossa” opiskelemaan rakennustekniikkaa Savonian ammattikorkeakouluun.

Vuoden jälkeen tuntui kuitenkin siltä, että jokin käytännönläheisempi kiinnostaisi. Opinnot jatkuivat sisustusalalla, ja 5 vuotta vierähti työmaalla laatoittajana. Vähitellen vastuullisemmat tehtävät alkoivat houkutella, ja Salli päätyi takaisin Savonian penkille. Lopulta neljässä vuodessa tuli suoritettua sekä rakennusmestarin että rakennusinsinöörin tutkinnot.

Opintojen aikana Salli pääsi SRV:lle Perkkaan Piruettiin työnjohtoharjoittelijaksi. Kuopion työmaihin verrattuna 16-kerroksisen kerrostalon työmaa tuntui isolta ja jännittävältä. Aluksi tehtäviin kuuluivat erilaiset helpommat tehtävät, kuten määrälaskenta. Pian kuvaan tuli suurempia kokonaisuuksia ja lisää vastuuta. Salli sai vastuulleen pihaportaiden betonoimisen raudoitus- ja muottitöineen.

Sittemmin Salli on työskennellyt työnjohtajana useissa eri kohteissa. Työnjohtajana näkee konkreettisesti oman käden jäljen, vaikka aluksi hän oli asiasta hieman skeptinen. Hän pohti, onko omalla työllä mitään merkitystä, kun rakennustyöntekijät tekevät työt. Pian hänelle valkeni, että myös työn valvominen on tärkeää. Lisäksi työnjohtajana näkee, kuinka oma visio toteutuu. Suuremmilta virheiltä on vältytty, kun Salli on puuttunut epäkohtiin ajoissa.

Kiitosta hyvälle yhteishengelle

Salli arvostaa sitä, että töitä tehdään porukassa. Kiitosta saa työmaan rento ilmapiiri ja erilaiset ihmiset. Rakennustyöntekijät ovat ottaneet naistyönjohtajan hyvin vastaan. Sallille on helppo puhua ja avautua.

”Joskus joku on kyllä ihmetellyt, ’miksi sä oot täällä?’. Miehille esitetään harvoin samaa kysymystä työmaalla. Tällaisiin kysymyksiin olen vastannut, että ala kulkee suvussa: äidin isän isoisän isä Erik Esselström oli Saimaan kanavan rakennusmestari 1850-luvulla. Joillekin vastaus menee täydestä,” Salli naurahtaa.

Parhaita kokemuksia työnjohtajana on ollut onnistumiset haastavissa tehtävissä, kuten betonivaluissa. Viime kesänä Salli toimi vastaavan mestarin sijaisena. Hänelle oli kunnia-asia tehdä kaikki työt mahdollisimman hyvin.

Onnistumisia on tullut myös asiakaskohtaamisten myötä. Asukastarkastusten tekeminen oli Sallista mukavaa, sillä silloin hän pääsi tapaamaan erilaisia ihmisiä. Sallin kyky kuunnella ja auttaa asiakasta aidosti sai vaativatkin asiakkaat hänen puolelleen. Eräällä asiakkaalla oli ennakkoluuloja rakennusalalla työskenteleviä kohtaan. Kohtaamisen myötä mielikuva muuttui kokonaan, ja lopulta asiakas oli erittäin tyytyväinen.

Helmikuussa edessä oli uudet haasteet, kun Salli siirtyi tuotantoinsinöörin tehtäviin.

”Työnjohdossa on oma hohtonsa, mutta halusin nähdä työmaan eri vinkkelistä. Tuotantoinsinöörinä työskennellessä saa kokonaiskuvan siitä, mitä ylempi johto tekee”, Salli pohtii.

Tuotantoinsinöörin työ on kiinnostavaa ja erilaista, ja tehtäviin voi keskittyä paremmin. Työnjohtajan työ on hyvin hektistä ja puhelin soi taukoamatta. Tuotantoinsinöörin tehtävässä keskeytyksiä ei tule niin paljoa, mutta työssä tarvitaan enemmän itseohjautuvuutta.

”Inssinä saa itse pitää kaikki paperit järjestyksessä. Kun tulee tarkastuksia, tietää, mistä paperit löytyvät.”'

Lotta Alajoen mielestä parasta SRV:llä on rento työilmapiiri

Kun Lotta Alajoen SRV:llä työskentelevä isä vinkkasi avoinna olevasta projektisihteerin työpaikasta rakennustyömaalla, Lotta innostui välittömästi. Hän työskenteli aikaisemmin miesvaltaisessa taksialan yrityksessä, jossa oli rento työilmapiiri. Sama välitön ilmapiiri löytyi myös uudesta työpaikasta SRV:n työmaatoimistolta.

Lotta työskenteli ensin parin vuoden ajan sihteerinä, jolloin hän teki myös avustavia tuotantoinsinöörin tehtäviä. Hän viihtyi työssään erinomaisesti ja ala tuntui omalta. Vähitellen kiinnostus rakennusalan opintoja kohtaan heräsi. Sopiva opiskelupaikka löytyikin Hämeenlinnan ammattikorkeakoulun monimuotolinjalta. Ensimmäinen vuosi vierähti mestarilinjalla, mutta lopulta rakennusinsinöörilinja tuntui monipuolisemmalta ja ennen kaikkea siltä omalta jutulta.

Sitten Lotta työskenteli vuoden verran Espoon Saunakukan työmaalla tuotantoinsinööriharjoittelijana, kunnes siirtyi pääkonttorille HSEQ-insinöörin työtehtäviin. Nykyisin työtehtäviin kuuluu työmaiden auditointeja, sekä työmaiden tukemista laatu- ja ympäristöasioissa.

Lotta on halunnut yhdistää kokopäivätyön ja opinnot ja suhtautuu niiden yhteen sovittamiseen positiivisesti. Siitä huolimatta, että illat ja viikonloput kuluvat opintojen merkeissä ja opiskelu on hetkittäin raskasta, ovat monimuoto-opinnot olleet juuri oikea vaihtoehto.

Käytännönläheiset kurssit, jotka liittyvät työmaan toimintaan, ovat olleet hänelle mieluisimpia. On ollut hyödyllistä tutustua muun muassa työmenekkeihin, työkustannuksiin ja esimerkiksi siihen, millaisella aikataululla asiat etenevät työmaalla. Erityisen kiinnostava kurssi oli kerrostalon tuotantotekniikka, johon sisältyi muun muassa elementtiasennussuunnitelman laatiminen ja runkourakan laskeminen.

”Uskon, että opinnoista jää paljon enemmän käteen, kun on samaan aikaan fyysisesti työmaalla ja näkee konkreettisesti sen, mitä käytännössä tapahtuu. Työmaalla on myös aina joku, jolta voi kysyä neuvoa”, Lotta kertoo.

Lotta kehuu sitä, kuinka rakennusalalla ongelmia ei ratkota otsa rypyssä ja yhteishenki työmailla sekä konttorilla on hyvä.

”Rakennusalan parhaita puolia on rento ja hyvä työilmapiiri. Kaikilla työmailla sekä konttorilla on ollut hyvä yhteishenki. Ison yrityksen etuna on myös selkeä organisaatio ja vahvat mahdollistavat tukitoiminnot. Omassa työssäni parasta on pienet arkiset onnistumiset tai yksinkertaisesti hyvä keskustelu jonkun kollegan kanssa”, Lotta kiteyttää.